Hiukan siitä pelosta...

Jos ollaan rehellisiä, niin kaikkihan meistä jollain tasolla pelkää hammaslääkäriä. Siinä tuolissa on jokin juttu ja samoin meissä tyypeissä tuolin vierellä, maskit naamalla. Sanotaan, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Potilaalle jokainen hammaslääkärikokemus voi olla se määrittävä kokemus ja se vastuu kyllä tuntuu välillä painavalta meistäkin. Omasta mielestäni paras tapa lähestyä niitä eniten pelkääviä on samoin kuin lähestyisi lasta, selittäen ja näyttäen – höpöttäen mukavia, antaen taukoja ja tilaa, mutta samalla ollen varma otteissaan ja liikkeissään. Suu on kai jotenkin niin herkkä ja yksityinen alue, että on välillä vaikea luottaa siihen, että se mitä siellä näkymättömissä touhutaan, on omaksi parhaaksemme, vaikka välillä kirpaisisikin. Luottamus on se avain tässäkin – jos ja kun sen oikean hammastyypin löydät, joka näyttää vähemmän pelottavalta siinä tuolin vieressä maski naamallaan, mitä ne muut hammastyypit, niin pidä siitä kiinni. Sillä lailla, usko tai älä, niiden pelkojen kanssa pikku hiljaa oppii elämään.
Ja muistakaa kertoa hammaslääkärille aina, mielellään ennen hoidon alkua, peloistanne – näin mekin voidaan yrittää olla vähemmän pelottavia.

Emma