Alkava kariesvaurio pyritään pysäyttämään parantamalla suuhygieniaa, lisäämällä fluorin käyttöä ja terveellisellä ravitsemuksella. Hammaslääkäri seuraa määräaikaistutkimuksin, eteneekö vaurio vai ei.

Jos kariesvaurio on edennyt kiilteestä syvemmälle hammasluuhun, hammas täytyy paikata.

Miten hammas paikataan?

Reikiintyneen hampaan paikkaus aloitetaan poistamalla karieksen tuhoama eli karioitunut hammaskudos. Jos karies on ehtinyt vaurioittaa hammasluuta vain vähän, vaurioitunut alue voidaan usein poistaa käsi-instrumenteilla, ilman poraa.

Useimmiten vaurioitunut hammaskudos poistetaan kuitenkin poraamalla nopeakierroksisella turbiiniporalla ja hitaammin pyörivällä mikromoottoriporalla. Joskus voidaan käyttää myös laseria.

Samoja välineitä käytetään myös vanhojen paikkojen tai lohjenneiden hampaiden korjaamiseen.

Onkalo, josta vaurioitunut hammaskudos on poistettu, käsitellään erityisillä valmisteilla, jotta paikka-aine kiinnittyy hampaaseen (kuva ylhäällä). Käsittelyaineiden annetaan yleensä vaikuttaa hetki hampaan pinnalla, minkä jälkeen se huuhdellaan tai kuivataan.

Muovipaikan kiinnitykseen käytettävä sidosmuovi eli resiini kovetetaan yleensä samanlaisella sinisellä valolla kuin varsinainen muovipaikka. Kaikki täyteaineet eivät kuitenkaan vaadi valokovetusta.

Kun paikka on kiinnitetty hampaaseen ja kovetettu, se muotoillaan yleensä vielä mikromoottoriporalla purentaan sopivaksi hampaan muotoja mukaillen.

Paikan sopivuus purentaan tarkistetaan purentafolion avulla. Folio asetetaan ylä- ja alahampaiden väliin, ja potilasta pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä. Paikkaa muotoillaan, kunnes se on purentaan sopiva. Lopuksi paikan pinta viimeistellään.

Mitä materiaaleja paikkauksessa käytetään?

Hampaiden paikkauksessa voidaan käyttää yhdistelmämuovia, keraamista materiaalia, lasi-ionomeerisementtiä, amalgaamia tai kultaa.

Esimerkiksi usean hoitokerran vaativan juurihoidon aikana voidaan käyttää myös pehmeämpiä, väliaikaisia paikkamateriaaleja. Hoidon lopussa väliaikaisen paikkamateriaalin tilalle laitetaan pysyvä paikka.

Keraamisten ja kultatäytteiden valmistamiseen tarvitaan yleensä useampia hoitokäyntejä. Muut paikkausmateriaalit vaativat tavallisesti vain yhden hoitokerran.

Yhdistelmämuovi on nykyisin yleisin paikkamateriaali. Takahammasalueella, varsinkin isoissa muovipaikoissa on joskus ongelmia paikan kestävyydessä. Materiaalit kuitenkin kehittyvät koko ajan.

Muoviseoksiin lisätään usein keraamisia hiukkasia eli fillereitä parantamaan kestävyyttä. Muovilla voidaan joskus myös muuttaa hampaan ulkomuotoa tai korjata sen väriä.

Lasi-ionomeeria käytetään maitohampaissa, ienrajapaikoissa ja muovipaikkojen alla. Se on biologisesti hyvä, mutta hauras ja kuluva materiaali. Siksi se ei sovellu isoihin purupinnan paikkauksiin.

Amalgaamipaikat ovat takahampaissa kestäviä, mutta niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt muun muassa kielteisen julkisuuden vuoksi. Amalgaamista irtoaa hyvin pieniä määriä elohopeaa erityisesti paikkaa tehtäessä tai sitä poistettaessa. Terveydellistä haittaa tästä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan lukuun ottamatta harvinaista allergiaa.

Keraamiset täytteet ja kultatäytteet valmistetaan siten, että hampaassa mahdollisesti oleva vanha paikka ja pehmentynyt hammaskudos poistetaan ja hampaaseen muotoillaan onkalo eli kaviteetti.

Sen jälkeen hampaasta otetaan jäljennös jäljennösmateriaalilla tai tietokoneskannerilla, ja hampaaseen laitetaan väliaikainen paikka. Jäljennöksen avulla valmistetaan tarkalleen hampaan muotoihin sopiva täyte. Se kiinnitetään seuraavalla hoitokäynnilä hampaaseen kiinnityssementillä.

Keraamisesta massasta valmistetut täytteet ovat hampaan värisiä. Kulta on kallis, mutta kestävä paikkamateriaali, joka ei murene, liukene tai lohkeile.